Välitilassa

                Pitäisi vain oppia

                ettei mikään kestä ikuisuutta,

                niin se ei joka kerta

                iskisi vasten kasvoja

                Aina kun olen luullut

                löytäneeni jotain varmaa,

                olen pettynyt

             
                Olen menetyksien

                ja uuden ajan välissä,

                yksinäisyyden välitilassa

                En ikinä unohda sitä kesää
                ennen kuin me neljä
                jatkoimme erikseen eteenpäin

                Tai vuosia myöhemmin
                sitä syksyä
                ja pyörryttävää ensilunta

                En edes teitä, joita luulin
                parhaiksi ystävikseni
                vaikka mitä tapahtuisi

                Oli se kevät ja ne ajat,
                ihmiset vain korvautuivat toisilla
                tarkoituksettomasti

               
                Kävelimme melkein
                käsi kädessä talvipakkasilla,
                missä olet nyt?

                Entä sinä,
                joka vannoit niin kovasti
                rakkauttasi minulle?

                En edes osaisi sanoa
                hyvästejä teille kaikille enää



               Sinunkin sylissä
               olen pelkkä sätkynukke
               nykyään