Yksitellen,
meitä alettiin
tiputtaa pois
minä olin kolmas
On silti huonossa näössä
yksi hyväkin puoli;
ei tarvitse katsella rumuutta
jos ei niin tahdo
Kaukana kotoa
pystyin kerrankin
tuntemaa itseni itsekseni
Ympäristö muokkaa
meitä siihen sopiviksi
muovaa meitä samaan muottiin
Vasta kaukana
tajusin että se kaikki
on teeskentelyä
Pelkään vieläkin
olla oma itseni
En tiedä itsekään enää
mihin suuntaan olemme menossa
en ole tiennyt pitkään aikaan
Kun ei voi valita
epävarmaa varmaksi
eikä epävarmaa olemattomaksi
Niiden välissä
kuihtuu jokainen
Hengitys vihloen
varjolta varjolle
jalka jalan eteen
Luovuttajien mestari
pimeiden katujen nielemä,
pohjamudasta
rämpivä minä
Tykkään tosta junakuvasta ja oot hyvä kirjoittamaan! Mun mielestä olis kiva, että susta olis joku esittely täällä blogissa :)
VastaaPoistaKiitos paljon! :) Ja päätin ihan alusta asti että pysyn aika anonyymina täällä, joten en halua jakaa mitään tietoja itsestäni tai kuvia :l
PoistaSulla on ihana kirjotustapa❤
VastaaPoistaKiitos ❤
PoistaIhana toi ensimmäinen kuva! ♥ Todella tunteita herättävä postaus
VastaaPoistaOi kiitoksia! :)
Poista