Yksinäisyyden molli

                On vain huonoja ja hyviä jaksoja
                      ja yhä helpommin antaa periksi
                           niille huonommille

                Päivät ja kuukaudet

                valuvat sormieni välistä,

                roikun yksinäisyyden hirttosilmukassa

                muiden onnellisuus

                särähtää ikävästi korvaan

                Iltaisin makaan lattialla
                toivoen että katon sijaan näkisinkin
                tähtiä

Meidän muistollemme

                 Muistan sen yön
                 - vuosia sitten -
                 kun luulin ettei
                 alemmas enää pääse

                 sen kuilun reunalla
                 haroin pelkkää ilmaa,
                 en enää osannut muuta kuin
                 liittää kädet yhteen

                 hapuillen oikeita sanoja
                 itkin pimeyteen,
                 avasin koko sydämeni
                 pelkälle tyhjyydelle

                 Mutta tänä yönä olen se tyttö
                 joka rikkoi rukouksensa,
                 jolle jouluyö on
                 kaikkea muuta kuin juhla yö

                 Sytytän kynttilän
                 meidän muistollemme

Luojan kiitos loma

               Kaipaus löytää tiensä
               illan hämärtyessä,
               syleilee läpi
               yön pikkutuntien,
               tuudittaa pintauneen

               päästää otteestaan
               vasta aamun sarastaessa

               mustina renkaina silmien alla
               kulkee mukana päivästä toiseen
              
               - - - -

               En kai osaa muuta kuin

               repiä muiden unelmia riekaleiksi


               Vaikka se kestäisi puoli vuosisataa,

                sinä odotat

                 ja se jos jokin särkee sydämeni

Levoton sielu

                Hänen kuvansa
                syöpyy verkkokalvoilleni



                Painajaiset helpottavat
                vain nukkuessa,

                läksykasat hautaavat elävältä

                koen irrallisuutta koko elämästä

                On vain helpompi
                heittäytyä tuntemattomien
                käsivarsille

                Hukuttaa itsensä
                hämyisiin öihin ja paikkoihin
                aivan kuin millään ei olisi mitään väliä 

                en voi olla
                kenenkään oma

                en varsinkaan
                sinun

               Antakaa anteeksi

Ilman sinua

                   Ilman sinua

                   en osaa oikein olla

 
                  Vedin sinutkin mukaan

                  tähän kirottuun noidankehääni

 
                Näinkö se tosiaan loppui?
                ei kyyneleitä,
                ei katkeruutta
                tai huutoa

                Se kaikki vain
                haalistui pois,
                kun ei ollut mitään
                millä ruokkia liekkiä

                Illalla puristan
                ikävän tunteen tyynyyn,
                hahmottelen uusia tarinoita
                mieleni sopukoihin

                ettei vain
                elämä ajaisi ylitseni

                minussa kun on aina ollut
                se vika etten hyväksy
                minkään loppumista

Pimiö

                Vedän puoleeni
                vain negatiiveja,
                se on huomattu

                positiiveja en edes pakottamalla
                saa samalle törmäyskurssille

                Meidän suhteemme on aina ollut
                kuin negatiivisen neliöjuuren ottamista

                yksinkertaisesti,
                ei ratkaisua

                Minä kehitin sinusta
                positiivin,
                ja millä hinnalla?

                sitä en edes halua tietää

Tyhjän paperin kammo

                 Mahan pohjalle
                 kiertyneet tunnelukot
                 hiertävät luovuutta

                
                 Rakkaus vääristyy
                 peilikuvakseen

                
                 Suorituspaineiden taakka
                 on romahtanut niskoilleni

              
                 Juoksen suoraan
                 hankeen upottavaan