Ilman sinua
en osaa oikein olla
Vedin sinutkin mukaan
tähän kirottuun noidankehääni
Näinkö se tosiaan loppui?
ei kyyneleitä,
ei katkeruutta
tai huutoa
Se kaikki vain
haalistui pois,
kun ei ollut mitään
millä ruokkia liekkiä
Illalla puristan
ikävän tunteen tyynyyn,
hahmottelen uusia tarinoita
mieleni sopukoihin
ettei vain
elämä ajaisi ylitseni
minussa kun on aina ollut
se vika etten hyväksy
minkään loppumista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti