28.10.2015
Random raapustuksia
Yksitellen,
meitä alettiin
tiputtaa pois
minä olin kolmas
On silti huonossa näössä
yksi hyväkin puoli;
ei tarvitse katsella rumuutta
jos ei niin tahdo
Kaukana kotoa
pystyin kerrankin
tuntemaa itseni itsekseni
Ympäristö muokkaa
meitä siihen sopiviksi
muovaa meitä samaan muottiin
Vasta kaukana
tajusin että se kaikki
on teeskentelyä
Pelkään vieläkin
olla oma itseni
En tiedä itsekään enää
mihin suuntaan olemme menossa
en ole tiennyt pitkään aikaan
Kun ei voi valita
epävarmaa varmaksi
eikä epävarmaa olemattomaksi
Niiden välissä
kuihtuu jokainen
Hengitys vihloen
varjolta varjolle
jalka jalan eteen
Luovuttajien mestari
pimeiden katujen nielemä,
pohjamudasta
rämpivä minä
24.10.2015
Menneisyyden haamut
Sanotaan,
että menneisyyttä
ei saisi kaivella
mutta sieltähän juuri
ne vastaukset löytyvät
jos vain osaa katsoa
Neljä syksyä sitten
imin itseeni vaikutteita,
sen verran vahvoja,
että ne ovat yhä olemassa
aivan kuin viiniin kaataisi vettä,
se haalistuu
muttei vaikutus ole poissa
elämän piikkejä
joka kulmassa
siksi minulla on miljoona syytä
sanoa sinulle ei
22.10.2015
Tulevaisuus
Haluaisin ehkä
kirjoittaa runokokoelman,
itseni ja muiden iloksi
Haluaisin ehkä
olla valokuvaaja,
ikuistaa muiden onnea sivusta
Kiistattomasti
haluaisin auttaa
koko maailmaa
Voisin elää
pienessä talossa,
kunhan olisi vain kaunis ikkuna
Ajaisin halvimmalla autolla
joka jättäisi talvella,
kunhan voisin elää unelmaani
Haluaisin matkustaa
maailmaa ympäri
elämäni rakkauden kanssa
Ei sitovia aikoja,
sillä olen itsekin
niin arvaamaton
etten kestäisi
Mutta onko elämällä
todella tarjota sitä
mitä haluan?
Lukion jälkeen Mutta entä jos en halua? Haluaisin vain
pitäisi mennä opiskelemaan Entä jos en halua kirjoittaa rakastaa ja elää
johonkin hyvään paikkaan mennä niistä mihinkään?
kirjoittaa runokokoelman,
itseni ja muiden iloksi
Haluaisin ehkä
olla valokuvaaja,
ikuistaa muiden onnea sivusta
Kiistattomasti
haluaisin auttaa
koko maailmaa
Voisin elää
pienessä talossa,
kunhan olisi vain kaunis ikkuna
Ajaisin halvimmalla autolla
joka jättäisi talvella,
kunhan voisin elää unelmaani
Haluaisin matkustaa
maailmaa ympäri
elämäni rakkauden kanssa
Ei sitovia aikoja,
sillä olen itsekin
niin arvaamaton
etten kestäisi
Mutta onko elämällä
todella tarjota sitä
mitä haluan?
Lukion jälkeen Mutta entä jos en halua? Haluaisin vain
pitäisi mennä opiskelemaan Entä jos en halua kirjoittaa rakastaa ja elää
johonkin hyvään paikkaan mennä niistä mihinkään?
18.10.2015
Sen yhden illan vuosipäivä
Hassua
miten aika kuluu ja venyy ja supistuu
silti pysyen samanlaisenaan
Hassua
miten kohtalo leikittelee
samoilla tapahtumilla
ja samoilla paikoilla ja päivillä
miten se tuo yhteen ihmisiä
ja erottaa
Hassua
miten alkoholi toimiikaan
tapahtumien välittäjänä,
tekosyynä, kaiken alkuna ja rohkeutena
Onhan se yksi päivä nyt Vuodenkin kuluttua Koko ilta on ollut
ihan liian vähän ne sanat ovat naurettavimmat kohtalokkaan
rakastumiseen mitä minulle on lausuttu naurettava
Sinulle ja minulle, ystäväiseni
Missä on meidän
uusi alku?
Miten me enää voimmekaan
lopettaa?
Hassua tämä koko elämä
15.10.2015
Meistä taas kerran
Yhtälailla me molemmat
pilattiin koko juttu,
sinä vain olit se osapuoli
joka meistä ylitti rajan
Ääneen lausumattoman,
himmeän rajan
mutta kuitenkin
Tämä alkaa menemään jo naurettavaksi
kun päätös lähtemisestä
on kestänyt viimeiset kaksi kuukautta
Meidän "rakkautemme"
on pelkkiä ylä- ja alamäkiä täynnä
taas putoamme alemmas
toistemme käsiä hapuillen
ehkä löydämme otteen,
mutta vain hetkiseksi, juopuneena
ja sitten taas haparoinkin
pelkkää ilmaa sinun kustannuksellasi
Parisuhteeseen kun ei vaan mahdu
paria
suhdetta,
vai mitä?
8.10.2015
Väsynyt tähän kaikkeen
Miksi minusta tuntuu
että niinä kausina
kun en kirjoita,
olen onnellisempi
Kirjoitukseni kumpuaa
aina vain surusta
Silloin kun en löydä
sisältöä elämälleni,
minun täytyy etsiä sitä
kirjoista
Niinpä ostin eilen
kaksi kirjaa
Ihmiskohtalot
ovat aina kiinnostaneet
minua
Ehkä niitä haaliessani
yritän vain löytää jotain
samankaltaista
Olen väsynyt
Eikä se väsymys
väisty nukkumalla
5.10.2015
Rakastaa ei rakasta rakastaa ei rakasta
Muistan sen ensimmäisen kerran
kun ajattelin rakastavani
Muistan myös kuinka tyrmäsin
ajatuksen heti pois
ja nauroin vielä päälle
Mutta,
minusta vain tuntuu
että olen ehkä
rakastumassa
En vain pysty olemaan
ilman sinua,
en päivääkään
Jopa sinun tuoksusi
on sulautunut minuun
Ja sitä suuremmalla syyllä
minun pitäisi jo lähteä
Tai oikeastaan,
juosta karkuun
Sillä minusta myös tuntuu
että meidän osat
ovat vaihtuneet päittäin
3.10.2015
Välitilassa
Pitäisi vain oppia
ettei mikään kestä ikuisuutta,
niin se ei joka kerta
iskisi vasten kasvoja
Aina kun olen luullut
löytäneeni jotain varmaa,
olen pettynyt
Olen menetyksien
ja uuden ajan välissä,
yksinäisyyden välitilassa
En ikinä unohda sitä kesää
ennen kuin me neljä
jatkoimme erikseen eteenpäin
Tai vuosia myöhemmin
sitä syksyä
ja pyörryttävää ensilunta
En edes teitä, joita luulin
parhaiksi ystävikseni
vaikka mitä tapahtuisi
Oli se kevät ja ne ajat,
ihmiset vain korvautuivat toisilla
tarkoituksettomasti
Kävelimme melkein
käsi kädessä talvipakkasilla,
missä olet nyt?
Entä sinä,
joka vannoit niin kovasti
rakkauttasi minulle?
En edes osaisi sanoa
hyvästejä teille kaikille enää
Sinunkin sylissä
olen pelkkä sätkynukke
nykyään