Sydän pullollaan

                Koen ohimeneviä hetkiä
                kun tunnen pitäväni elämästä kiinni

                en silloin kun koepapereihin
                                                 piirrän viinapulloja
                                                                 tai raapustan runoja

                vaan silloin kun tanssin ihmisten ja valojen keskellä,
                nauran itseni tainnoksiin rappusien kaidetta vasten
                ja silloin kun maailmankaikkeuden euforia huumaa minut


                 Joskus vielä  toteutan unelmani ja
                                                                         
                                                                                   lennän

                eikä matikan todennäköisyyslaskenta
                siitä mitään kerro



                Riippumatta sinusta
                juon itseni taas onnellisuuteen,
                nousuhumalan sumentamaan vapauteen


                viinapullo tyhjillään,

                sydän pullollaan

                yritän soittaa muttet vastaa

                ei kai minulla mitään olisi ollutkaan,
                kuin tuhat sammaltavaa sanaa
                siitä kuinka aika kuluu ja kuluu,              
                olen pysäyttämättömällä matkalla
             
                mutta matkalla minne???

Lontoo 29.6.-1.7.

En juurikaan kaipaa takaisin Lontoon suurkaupungin sykkeeseen, se ei ollut minua varten.

Mutta kaipaan Brightonia. Kaipaan niin paljon sitä iltaa kun juostiin Brightonin kivisellä rannalla ja tuuli teki takkuja hiuksiin ja minä nauroin onnesta. Joka puolella oli niin kaunista, taivas oli vaaleanpunainen ja tuuli paiskoi aaltoja pitkin rantakiviä.

Kaipaan myös niitä ihmisiä ja arkisia hetkiä. Kuinka Brightonista tuli minulle arkea. Aamu seitsemän herätys ja huonoin suihku ikinä. Nutella-leipiä ja suklaamuroja joka aamu. Kaipaan sitä kuinka tanssimme ahtaassa vessassa ja nauroimme pehmeällä nurmikolla pimeäntulon jälkeen. Kuinka kaikki oli niin huoletonta ja uutta.

I'm in love

                Sateen lailla
                huuhtelet minut tyhjäksi



                Täytät minut niin että
                olen jälleen kokonainen



                Hukutat minut kehuihin ja suudelmiin,
                pyyhit silmänurkistani kyyneleet



                Olet jotain aivan liian hyvää,
                kanssasi unohdan kaiken muun



             Iho vasten ihoa
             suutelet minut taivaisiin



                I'm in love

23.4.

                   Sinä yönä tein lopullisen
                      
                       päätöksen sinusta




                   suudeltiin suutelemisen ilosta

                                       uudelleen ja uudelleen

                   kiihkeämmin kuin koskaan



                                                  ja vaikka sinä kertana

                     lähdinkin vasta aamu seitsemältä,

      en koskaan palannut



                   etkä sinä koskaan enää

                        laittanut viestiä

Jatkuvassa liikkeessä

                On pysyttävä liikkeessä,
                ettei vain muistaisi

            
                tavattava muita ihmisiä,
                kyykättävä jalat rikki,
                laskettava orjallisesti jokainen tehtävä,
                kulutettava joka ikinen sekunti

                ettei vain muistaisi,
                että täällä ei oikeasti ole mitään
                eikä millään tekemälläni mitään merkitystä



                Perjantai iltana
                sinä painat minut lakanoita vasten,
                sillä maailmalla ei ole tarjota minulle muutakaan

               
                Mutta tiedänkö minä edes mitä on rakkaus,
                vai enkö sittenkään rakasta?

Memories

                Siitä on jo kuusi viikkoa,
                mutten vieläkään ole pystynyt
                kirjoittamaan sanaakaan,

                siitä miten Lontoon kadut ja Brightonin kivirannat
                muovasivat meidät meiksi

                loivat aivan toisenlaisen tarinan
                tähänastiseen elämääni



               koko kolmen tunnin automatkan kotiin
               itkin hiljaa ikkunaa vasten,
               ajattelin kuinka nopeasti siitäkin tarinasta tuli loppu



                Ja vaikka rakastan sinua,
                tarvitsen jotain muuta, jotain mihin tarttua
                jotain muuta kuin sinun kätesi



                Nukun vain katkonaisia päiväunia
                sinun lakanoidesi välissä,
                en oikeasti tiedä mitä haluan



                Vellon vieläkin muistoissa,
                vailla mitään elämän suuntaa

Lähtö

           184 päivää kuluivat nopeammin kuin arvasinkaan,

                       eikä enää ole jäljellä kuin 7 tuntia ja 52 minuuttia


            sydän tyhjänä,
                taskut täynnä rahaa
                    ja mieli vastaanottavaisena
              
                    minä vihdoin nousen korkeuksiin                           
                      

Kokonainen

                toivoton huhtikuu:

              "tätä menoa
               elämä valuu hukkaan,
               minä valun sen ja
               alkoholin mukana lattialle,
               hukun suuriin kysymyksiin ja sinun silmiisi



                voisin rakastua
                jokaiseen vastaantulijaan,
                voisin unohtaa sinun käsiesi painon
                lantioni kaarteella,
                jos vain antaisin mahdollisuuden



               sen mahdollisuuden,
               jota etsimme läpi elämän,
               joka työntyy lävitsemme kysymättä
               ja pakottaa meidät uusiin alkuihin

              
               surutta minä avaan kämmeneni
               avaan itseni koko maailmalle mutten sinulle:
               löydän sinut enää puolikkaista virkkeistä
               mieleni syvyyksistä

              
               pakahduttavasta onnesta
               jäljellä enää heiveröinen muisto,
               jonka tuuli on paiskannut huoneen nurkkaan
               ja ripotellut pitkin seinämiä"

              
               Nyt minä olen jälleen kokonainen,
               sinä teit minusta kokonaisen.

               poimit minut laivan lattialta
               etkä päästänyt enää irti,
               laivan lailla keinutit minut
               toisenlaiseen todellisuuteen

               minulla on kaikki mitä toivoa
              
               kesä
                          vapaus
                                        englanti
                                                        Sinä

               näin on hyvä olla.

Keväthuumaa

                Iltaisin päivieni painot
                verhoutuvat nauruksi seinille,
                paistinpannun pohjalla riekaleiset letut
                ovat tehty meidän onnestamme ja virheistämme


      on vain kirkkaampia päiviä sykähdyttävämpiä tunteita pidempiä iltoja
                sekä uusi sinä

                kovin paljon sydämen sykettä ja tunteita,
                epävarmuutta siitä

                millainen mies oikein olet
                        ja
                näemmekö enää koskaan uudelleen?

                heti ensinäkemällä

                suutelit jalkani heikoiksi,

                silitit käsiäni leukaani lantioni kaarretta,

                sait sydämeni värähtelemään

                olisipa maailma avoinna meille

Viimeisen kerran sinusta

                Kaikki alkoi
                sytyttämästäsi tupakasta
                silloin syysiltana

                yli vuosi sitten



                 nyt se kaikki
                 on tumpattuna maahan,
                 palanut loppuun pelkäksi tuhkaksi,
                 muistoihin asti korventunut

                 mutta vieläkin sinä poltat
                 ja minä etsin sitä jotakin



                 muistatko kuinka
                 suutelimme ensimmäisen kerran,
                 kuinka sateen rummuttaessa tuulilasiin
                 me istuimme sylikkäin,
                 ja minä lähdin vasta aamuyöstä?



                  kirjoituksissani me
                  olemme todellisuutta paljon kauniimpia,
                  minulla on paha tapa romantisoida



                  en koskaan ole
                  kirjoittanut niistä hetkistä kun

                  kosketuksesi sai ahdistuksen
                  leviämään koko vartalooni,
                  kuinka et ikinä ymmärtänyt minua
                  tai halunnut samoja asioita,
                  kuinka putsasin laattalattiaa
                  sammuneen sinun jäljiltäsi,
                  tai niistä miljoonista kerroista kun
                  valehtelit minulle lopettaneesi tupakoinnin



                  enkä minä valehtele
                  jos sanon etten enää sinua tahdo

Elämä virtaa suonissani

                 Olen jälleen täynnä elämää

                 tanssin salaa
                 pimeissä huoneissa,
                 levitän kädet levälleen
                 ja otan kaiken sen vastaan

                 johon en ollut ennen valmis

                 mutta nyt olen

               
                 hymyillen
                 annan sen laskeutua iholleni,
                 vetää minut mukanaan
                 puuttuvaan sävellajiin

                 minä tosiaan elän