Äidin masennun säteilee minuunkin,
valun tehtävä tehtävältä lähemmäs turtuuteen,
haluan olla vain yksin
meissä on niin paljon samaa:
pelkään että minäkin syön masennuslääkkeitä
neljänkympin iällä
Kun sinä hajosit edessäni,
minä käänsin selkäni,
nielin tunteeni kyyneleiden mukana
sattuu edes muistella sitä
Se vuosi, elämäni paras ja paskin:
niin paljon hyviä muistoja ja ihmisiä, nuoruuden huumaa
niin paljon väsymystä ja uupumusta, vastaanotolla käymisiä
mutta olihan minullakin omat syyni siihen,
omat diagnoosit ja tunnesotkut,
mutta ei kai se oikeuta mitään
pikkuhiljaa,
alkaa ahdistus purkautua,
löydämme itsemme hymyilemästä toisillemme
minä tiedän, että sinä jaksat odottaa,
ja minä tiedän, että pystyt parantumaan
♥
