Säröjä

                Äidin masennun säteilee minuunkin,
                valun tehtävä tehtävältä lähemmäs turtuuteen,
                haluan olla vain yksin

                meissä on niin paljon samaa:
                pelkään että minäkin syön masennuslääkkeitä
                neljänkympin iällä



                Kun sinä hajosit edessäni,
                minä käänsin selkäni,
                nielin tunteeni kyyneleiden mukana
              
                sattuu edes muistella sitä


                Se vuosi, elämäni paras ja paskin:
                niin paljon hyviä muistoja ja ihmisiä, nuoruuden huumaa
                niin paljon väsymystä ja uupumusta, vastaanotolla käymisiä

                mutta olihan minullakin omat syyni siihen,
                omat diagnoosit ja tunnesotkut,
                mutta ei kai se oikeuta mitään



                pikkuhiljaa,
                alkaa ahdistus purkautua,
                löydämme itsemme hymyilemästä toisillemme

                minä tiedän, että sinä jaksat odottaa,
                ja minä tiedän, että pystyt parantumaan

               ♥

Gran Canaria

                arkistoissa vain puolikkaita runon pätkiä,
                Gran canariallakin olin kaksi kuukautta sitten

                yritystä sentään jos jotakin



                tulevaisuuden palaset värittyvät yksitellen,
                mutten uskalla vielä koota niitä kokonaisuudeksi

                sanoa ääneen mitä oikeasti haluan



                minulla on vain yksi mahdollisuus,
                ja mieluummin epäonnistun

                kuin olen yrittämättä

Sydän pullollaan

                Koen ohimeneviä hetkiä
                kun tunnen pitäväni elämästä kiinni

                en silloin kun koepapereihin
                                                 piirrän viinapulloja
                                                                 tai raapustan runoja

                vaan silloin kun tanssin ihmisten ja valojen keskellä,
                nauran itseni tainnoksiin rappusien kaidetta vasten
                ja silloin kun maailmankaikkeuden euforia huumaa minut


                 Joskus vielä  toteutan unelmani ja
                                                                         
                                                                                   lennän

                eikä matikan todennäköisyyslaskenta
                siitä mitään kerro



                Riippumatta sinusta
                juon itseni taas onnellisuuteen,
                nousuhumalan sumentamaan vapauteen


                viinapullo tyhjillään,

                sydän pullollaan

                yritän soittaa muttet vastaa

                ei kai minulla mitään olisi ollutkaan,
                kuin tuhat sammaltavaa sanaa
                siitä kuinka aika kuluu ja kuluu,              
                olen pysäyttämättömällä matkalla
             
                mutta matkalla minne???

Lontoo 29.6.-1.7.

En juurikaan kaipaa takaisin Lontoon suurkaupungin sykkeeseen, se ei ollut minua varten.

Mutta kaipaan Brightonia. Kaipaan niin paljon sitä iltaa kun juostiin Brightonin kivisellä rannalla ja tuuli teki takkuja hiuksiin ja minä nauroin onnesta. Joka puolella oli niin kaunista, taivas oli vaaleanpunainen ja tuuli paiskoi aaltoja pitkin rantakiviä.

Kaipaan myös niitä ihmisiä ja arkisia hetkiä. Kuinka Brightonista tuli minulle arkea. Aamu seitsemän herätys ja huonoin suihku ikinä. Nutella-leipiä ja suklaamuroja joka aamu. Kaipaan sitä kuinka tanssimme ahtaassa vessassa ja nauroimme pehmeällä nurmikolla pimeäntulon jälkeen. Kuinka kaikki oli niin huoletonta ja uutta.

I'm in love

                Sateen lailla
                huuhtelet minut tyhjäksi



                Täytät minut niin että
                olen jälleen kokonainen



                Hukutat minut kehuihin ja suudelmiin,
                pyyhit silmänurkistani kyyneleet



                Olet jotain aivan liian hyvää,
                kanssasi unohdan kaiken muun



             Iho vasten ihoa
             suutelet minut taivaisiin



                I'm in love

23.4.

                   Sinä yönä tein lopullisen
                      
                       päätöksen sinusta




                   suudeltiin suutelemisen ilosta

                                       uudelleen ja uudelleen

                   kiihkeämmin kuin koskaan



                                                  ja vaikka sinä kertana

                     lähdinkin vasta aamu seitsemältä,

      en koskaan palannut



                   etkä sinä koskaan enää

                        laittanut viestiä

Jatkuvassa liikkeessä

                On pysyttävä liikkeessä,
                ettei vain muistaisi

            
                tavattava muita ihmisiä,
                kyykättävä jalat rikki,
                laskettava orjallisesti jokainen tehtävä,
                kulutettava joka ikinen sekunti

                ettei vain muistaisi,
                että täällä ei oikeasti ole mitään
                eikä millään tekemälläni mitään merkitystä



                Perjantai iltana
                sinä painat minut lakanoita vasten,
                sillä maailmalla ei ole tarjota minulle muutakaan

               
                Mutta tiedänkö minä edes mitä on rakkaus,
                vai enkö sittenkään rakasta?

Memories

                Siitä on jo kuusi viikkoa,
                mutten vieläkään ole pystynyt
                kirjoittamaan sanaakaan,

                siitä miten Lontoon kadut ja Brightonin kivirannat
                muovasivat meidät meiksi

                loivat aivan toisenlaisen tarinan
                tähänastiseen elämääni



               koko kolmen tunnin automatkan kotiin
               itkin hiljaa ikkunaa vasten,
               ajattelin kuinka nopeasti siitäkin tarinasta tuli loppu



                Ja vaikka rakastan sinua,
                tarvitsen jotain muuta, jotain mihin tarttua
                jotain muuta kuin sinun kätesi



                Nukun vain katkonaisia päiväunia
                sinun lakanoidesi välissä,
                en oikeasti tiedä mitä haluan



                Vellon vieläkin muistoissa,
                vailla mitään elämän suuntaa