Lasisydän

          Voin pitää valhettasi
          totuutena,
          jos kerran haluat niin

          Voin suudella suutasi
          kun pyydät,
          mutta vain huvikseni

          Äläkä luulekaan,
          että saisit enää ikinä
          pidellä sydäntäni,
          sillä olet jo kerran
          sen tiputtanut

          Nyt jos joskus ymmärrän,
          että vapaus on tosiaan
          ainut mikä käteen jää

    Aamun sarastus hukuttaa kaipauksen
    rypistyneisiin lakanoihin,
    sädekaihtimien välistä valo lankeaa
    huoneeseen
                          
                                                            Ihan niin kuin mekin
                                                                       lankeamme tekoihin,
                                                            joita meidän ei koskaan pitänyt tehdä

                                                                                                                  Ja meistä tulee juuri heitä,
                                                                                                               mitä meidän ei ikinä pitänyt olla

Yhä sattuu

         Ajoin taas luotasi pois
         itkien,
         sillä en enää pysty olemaan
         kanssasi,
         vaikka haluaisin

         Kotonakin vielä
         tunsin tuoksusi
         ihollani

         Eikä edes suihku pyyhkinyt sitä pois.

                                                                                       Päädyin lopulta
                                                                                       itse leikittelyni
                                                                                       uhriksi

                                                                                       Käännän jatkuvasti
                                                                                       veistä sydämessäni
                                                                                       yhä uudelleen ja
                                                                                       uudelleen

                                                                                       Mutta -
                                                                                       sattuu vieläkin niin pirusti

Pimeys valtaa maan

 Aurinko laskee

vieden päivän mukanaan,

pimeys valtaa maan

 Tuuli puhaltaa

lävitseni kaivaten

 Se jätetty menneisyys

sydäntäni vihlaisee

Jos nyt kerrankin

         
          Olisipa niinkin helppoa
          kuin kävellä vain pois,
          unohtaa kaikki
          ja mennä eteenpäin

          Teen kaiken vaikeammaksi,
          mutta jos kerrankin
          pitäisin omista rajoistani kiinni

          Olisin heikko,
          jos antaisin tällä kertaa periksi
          nyt kun olen jo näin pitkällä

          Muistot kyllä haalistuvat ajan mittaan
          - aivan kuin puiden lehdetkin -
          ne vääristyvät kuviksi,
          joihin me haluamme uskoa
          ja joita me kaipaamme

          Sinä haalistut
          puiden lehtien tahtiin
          vähitellen ne tippuvat kaikki maahan
          ja lopulta sinäkin
          olet poissa

          Uusi aika alkaa.

          ---

          Alkaahan?

Elämätöntä elämää

           
          Kymmeniä rahkakippoja
          runokirja lattialla
          vaatekasan koristeena,
          voisin kai joskus siivotakin

  
          Epätoivoisesti
          etsin elämää pimeistä öistä,
          musiikin tahdeista rivien välistä alkoholista rakkauksista
          enkä ole vieläkään löytänyt etsimääni

          Tämä on vain
          runotytön elämätöntä elämää

          ja



          nuoruuden hulluutta

          Yritän paikata
                 sitä tyhjää sisältöä
                            toisten sydämillä