Kaikki alkoi
sytyttämästäsi tupakasta
silloin syysiltana
yli vuosi sitten
nyt se kaikki
on tumpattuna maahan,
palanut loppuun pelkäksi tuhkaksi,
muistoihin asti korventunut
mutta vieläkin sinä poltat
ja minä etsin sitä jotakin
muistatko kuinka
suutelimme ensimmäisen kerran,
kuinka sateen rummuttaessa tuulilasiin
me istuimme sylikkäin,
ja minä lähdin vasta aamuyöstä?
kirjoituksissani me
olemme todellisuutta paljon kauniimpia,
minulla on paha tapa romantisoida
en koskaan ole
kirjoittanut niistä hetkistä kun
kosketuksesi sai ahdistuksen
leviämään koko vartalooni,
kuinka et ikinä ymmärtänyt minua
tai halunnut samoja asioita,
kuinka putsasin laattalattiaa
sammuneen sinun jäljiltäsi,
tai niistä miljoonista kerroista kun
valehtelit minulle lopettaneesi tupakoinnin
enkä minä valehtele
jos sanon etten enää sinua tahdo
