Viimeisen kerran sinusta

                Kaikki alkoi
                sytyttämästäsi tupakasta
                silloin syysiltana

                yli vuosi sitten



                 nyt se kaikki
                 on tumpattuna maahan,
                 palanut loppuun pelkäksi tuhkaksi,
                 muistoihin asti korventunut

                 mutta vieläkin sinä poltat
                 ja minä etsin sitä jotakin



                 muistatko kuinka
                 suutelimme ensimmäisen kerran,
                 kuinka sateen rummuttaessa tuulilasiin
                 me istuimme sylikkäin,
                 ja minä lähdin vasta aamuyöstä?



                  kirjoituksissani me
                  olemme todellisuutta paljon kauniimpia,
                  minulla on paha tapa romantisoida



                  en koskaan ole
                  kirjoittanut niistä hetkistä kun

                  kosketuksesi sai ahdistuksen
                  leviämään koko vartalooni,
                  kuinka et ikinä ymmärtänyt minua
                  tai halunnut samoja asioita,
                  kuinka putsasin laattalattiaa
                  sammuneen sinun jäljiltäsi,
                  tai niistä miljoonista kerroista kun
                  valehtelit minulle lopettaneesi tupakoinnin



                  enkä minä valehtele
                  jos sanon etten enää sinua tahdo