Kuka minä olen?

     Olen maailman murehtija,
     yksi mitätön tyttö keskellä sekasortoa
     joka haluaa muuttaa kaiken paremmaksi

     Itsekurini on olematon ja
     tottelen muita välttääkseni riitaa,
     taidan olla myös vähän perfektionisti
     Omistan 48 luettavaa kirjaa,
     sillä haluan pitää kaiken hyvän itselläni
     enkä osaa luopua asioista

     Etsin epätoivoisesti elämän tarkoitusta
     kerään pakonomaisesti muistoja,
     eikö tällä kaikella pidäkin olla tarkoitus?

     Nauran ja iloitsen kavereiden kanssa
     mutta kotona vetäydyn suojakuoreen,
     joskus ajatukset lamaannuttavat

     Jokainen saa sympatiani ja
     uskon todistamattomaan,
     juhlin illan pikkutunteihin saakka

     Tulevaisuuden unelmat ovat epärealistisia
     enkä hyväksy maailmaa tälläisena,
     elän kauneuden illuusiossa.

Ensimmäinen postaus

Peruskoulun viimeinen todistus kädessä pahin pelkoni on käynyt toteen. Kaikki loppuu taas, enkä ole  valmis. En ole ikinä. Ysiluokka oli yläasteen ikimuistoisin vuosi, mutta jätin sille polulle myös paljon asioita mitä kadun. Päivä päivältä ne asiat ovat lähempänä peruuttamatonta, mutta uusi alku kai lievittää sitä vähän. 

Itku tulee vasta kotona. Ei edes hyvästejä.          

Kesä alkaa ja samoin myös mun blogi. Mulla ei ole ikinä kesällä tekemistä, joten osittain tämä blogi on luotu ajan tappamiseksi, mutta osittain myös siksi, että mulle tuli yksinkertaisesti ikävä bloggausta. Eihän kahden vuoden jälkeen olekaan ihan helppo luopua tästä kaikesta. Joka tapauksessa, tässä sitä nyt ollaan, ja tällä kertaa aion tehdä kaiken omalla tavallani. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa purkaa pahaa oloa pois, joten se tulee kyllä vahvasti näkymään blogissani. Toiseksi rakastan vaatteita, joten taidan tänä kesänä panostaa asukuvien ottamiseen. Mulla ei ole oikeastaan mitään tavoitteita tämän blogin suhteen, katsotaan sitten rauhassa mitä lukio tuo syksyllä tullessaan.