Siitä on jo kuusi viikkoa,
mutten vieläkään ole pystynyt
kirjoittamaan sanaakaan,
siitä miten Lontoon kadut ja Brightonin kivirannat
muovasivat meidät meiksi
loivat aivan toisenlaisen tarinan
tähänastiseen elämääni
koko kolmen tunnin automatkan kotiin
itkin hiljaa ikkunaa vasten,
ajattelin kuinka nopeasti siitäkin tarinasta tuli loppu
Ja vaikka rakastan sinua,
tarvitsen jotain muuta, jotain mihin tarttua
jotain muuta kuin sinun kätesi
Nukun vain katkonaisia päiväunia
sinun lakanoidesi välissä,
en oikeasti tiedä mitä haluan
Vellon vieläkin muistoissa,
vailla mitään elämän suuntaa