19.3.2017
Säröjä
Äidin masennun säteilee minuunkin,
valun tehtävä tehtävältä lähemmäs turtuuteen,
haluan olla vain yksin
meissä on niin paljon samaa:
pelkään että minäkin syön masennuslääkkeitä
neljänkympin iällä
Kun sinä hajosit edessäni,
minä käänsin selkäni,
nielin tunteeni kyyneleiden mukana
sattuu edes muistella sitä
Se vuosi, elämäni paras ja paskin:
niin paljon hyviä muistoja ja ihmisiä, nuoruuden huumaa
niin paljon väsymystä ja uupumusta, vastaanotolla käymisiä
mutta olihan minullakin omat syyni siihen,
omat diagnoosit ja tunnesotkut,
mutta ei kai se oikeuta mitään
pikkuhiljaa,
alkaa ahdistus purkautua,
löydämme itsemme hymyilemästä toisillemme
minä tiedän, että sinä jaksat odottaa,
ja minä tiedän, että pystyt parantumaan
♥
20.2.2017
Gran Canaria
arkistoissa vain puolikkaita runon pätkiä,
Gran canariallakin olin kaksi kuukautta sitten
yritystä sentään jos jotakin
tulevaisuuden palaset värittyvät yksitellen,
mutten uskalla vielä koota niitä kokonaisuudeksi
sanoa ääneen mitä oikeasti haluan
minulla on vain yksi mahdollisuus,
ja mieluummin epäonnistun
kuin olen yrittämättä
24.11.2016
Sydän pullollaan
Koen ohimeneviä hetkiä
kun tunnen pitäväni elämästä kiinni
en silloin kun koepapereihin
piirrän viinapulloja
tai raapustan runoja
vaan silloin kun tanssin ihmisten ja valojen keskellä,
nauran itseni tainnoksiin rappusien kaidetta vasten
ja silloin kun maailmankaikkeuden euforia huumaa minut
Joskus vielä toteutan unelmani ja
lennän
eikä matikan todennäköisyyslaskenta
siitä mitään kerro
Riippumatta sinusta
juon itseni taas onnellisuuteen,
nousuhumalan sumentamaan vapauteen
viinapullo tyhjillään,
sydän pullollaan
yritän soittaa muttet vastaa
ei kai minulla mitään olisi ollutkaan,
kuin tuhat sammaltavaa sanaa
siitä kuinka aika kuluu ja kuluu,
olen pysäyttämättömällä matkalla
mutta matkalla minne???
ei kai minulla mitään olisi ollutkaan,
kuin tuhat sammaltavaa sanaa
siitä kuinka aika kuluu ja kuluu,
olen pysäyttämättömällä matkalla
mutta matkalla minne???
30.10.2016
Lontoo 29.6.-1.7.
En juurikaan kaipaa takaisin Lontoon suurkaupungin sykkeeseen, se ei ollut minua varten.
Mutta kaipaan Brightonia. Kaipaan niin paljon sitä iltaa kun juostiin Brightonin kivisellä rannalla ja tuuli teki takkuja hiuksiin ja minä nauroin onnesta. Joka puolella oli niin kaunista, taivas oli vaaleanpunainen ja tuuli paiskoi aaltoja pitkin rantakiviä.
Kaipaan myös niitä ihmisiä ja arkisia hetkiä. Kuinka Brightonista tuli minulle arkea. Aamu seitsemän herätys ja huonoin suihku ikinä. Nutella-leipiä ja suklaamuroja joka aamu. Kaipaan sitä kuinka tanssimme ahtaassa vessassa ja nauroimme pehmeällä nurmikolla pimeäntulon jälkeen. Kuinka kaikki oli niin huoletonta ja uutta.
20.10.2016
I'm in love
9.10.2016
23.4.
19.9.2016
Jatkuvassa liikkeessä
On pysyttävä liikkeessä,
ettei vain muistaisi
tavattava muita ihmisiä,
kyykättävä jalat rikki,
laskettava orjallisesti jokainen tehtävä,
kulutettava joka ikinen sekunti
ettei vain muistaisi,
että täällä ei oikeasti ole mitään
eikä millään tekemälläni mitään merkitystä
Perjantai iltana
sinä painat minut lakanoita vasten,
sillä maailmalla ei ole tarjota minulle muutakaan
Mutta tiedänkö minä edes mitä on rakkaus,
vai enkö sittenkään rakasta?
29.8.2016
Memories
Siitä on jo kuusi viikkoa,
mutten vieläkään ole pystynyt
kirjoittamaan sanaakaan,
siitä miten Lontoon kadut ja Brightonin kivirannat
muovasivat meidät meiksi
loivat aivan toisenlaisen tarinan
tähänastiseen elämääni
koko kolmen tunnin automatkan kotiin
itkin hiljaa ikkunaa vasten,
ajattelin kuinka nopeasti siitäkin tarinasta tuli loppu
Ja vaikka rakastan sinua,
tarvitsen jotain muuta, jotain mihin tarttua
jotain muuta kuin sinun kätesi
Nukun vain katkonaisia päiväunia
sinun lakanoidesi välissä,
en oikeasti tiedä mitä haluan
Vellon vieläkin muistoissa,
vailla mitään elämän suuntaa